Daisy on osallistunut näyttelyihin hyvin harvakseltaan ja jatkossakin pidämme saman tahdin, koska sille ei ole kasvanut mahtavaa
turkkia tai edes siedettävää sellaista. Mutta Daisy on osoittanut olevansa tottelevainen ja oppii nopeasti. Agilityä harrastamme
ihan huvin vuoksi ja Daisy nauttii täysin rinnoin radalla juoksemisesta.
Miten Daisy sitten tuli ilahduttamaan elämäämme? Muutettuamme pääkaupunkiseudulle olimme vuoden ilman koiraa, mutta pian Daisy täytti tämän "tyhjiön". En silloin ajatellut pahemmin
sukutauluja tai tulevaisuuttani kasvattajana, halusimme vain saada koiran ja erityisesti samojedin, olimmehan jo aivan myytynä
tähän rotuun. Valitettavasti Daisyn lonkat eivät ole terveet, joten pentuja sille ei koskaan tulla edes ajattelemaan. Mutta se ei estä
meitä nauttimasta Daisyn seurasta ja sen välillä hieman tiukkapipoisestakin luonteesta. Daisy on nimittäin koira jota ei todellakaan saa nolata ja
jos niin pääsee käymään, esittää Daisy kaikki mahdolliset sijaistoiminnot, "En se minä ollut".
Daisy on koiristamme äänekkäin, perinteinen pystykorva, ja päästelee kurkustaan välillä mitä moninaisempia ääniä puruluitansa vahtiessaan. Mutta eipä sitä kukaan muu
koiristamme, saatikka me ihmisetkään, ota oikeastaan tosissaan... Daisy rakastaa ihmisiä ja haluaa olla aina sohvalla sylissä rapsutettavana.
|
Daisyn sukutaulussa yhdistyy vanhat suomalaislinjat muihin pohjoismaisiin koiriin. "Erikoisuutena" mainittakoon, että Daisyn isoäiti, Laubuurin Jinda Jessica on Suomen ensimmäinen käyttövaliosamojedi.
Näyttelytuloksia:
- BIS Pentu SAMYn erikoisnäyttelyssä 2001
- ROP-pentu x 2, VSP-pentu
- Lappeenrannan Seudun Samojediyhdistys ry:n Paras Pentu 2001
- AVO ERI/4 SAMYn eriskoinäyttelyssä 2004
Agilitytuloksia:
- 7.8.2006 Espoo (H), hyl
- 3.9.2006 Vantaa, 10,30 pist., sij. 23/50
- 3.9.2006 Vantaa (TR), hyl
>> Agility-kuvia (avautuu pikkuikkunaan)
|